Olen nainen. Joka on menossa "kovaa kyytiä kohti kolmenkympin kriisiä" ja jos joku nyt sattuisi kysymään, mistä kiinnostus oman blogin perustamiseen. Sanoisin varmaan, että sattumien summa ja osittain hetken mielijohde. Olen aina tykännyt kirjoittaa, tarinoita, runoja, päiväkirjaa ja sen sellaista. En kuitenkaan mene vannomaan, että äidinkieleni olisi täydellistä ja kaavamaista, mutta eikö tärkeintä lopulta ole se, että tekee mistä tykkää ja on avoin uusille näkemyksille. Tämä maailma kun muutenkin tuntuu olevan melko kaavoihin kangistunutta, etten jaksa vaivata päätäni sillä jos jokunen kirjoitus virhe tekstissäni tulee esille. Pääasia, että sisältö tulee lukijalle selväksi ja ehkä antaa jotain, ehkä jopa vie mientitä asteelle.

Nuoresta iästä huolimatta. Ei elämäni ole ollut ruusuilla tanssimista ja jos joskus, joku on niitä ruusu tarhoja luvannut. Eipä olla  "kukkapenkkiä" pidemmälle päästy.. Tai aika ajoin tuntuu siltä kun katselee itseään niin sanotusti, sivusta katsojan roolista ja huomaa, että "eihän mulla oo kun tuulen huuhtoma perse" ja tällä tarkoitan nyt sitä. Kun muilla ikätovereillani on perhe, avioliitto, hyvät asunnot, hyvä työ ja sen sellaista. Itse olen naimisissa, asun kerrostalossa on koira ja akvaario ja työkseni teen siivoojan hommia..  Nyt ei pidä luulla, että aliarvioisin elämäni tilannetta tai mitään osiota siitä. Vaikka ehkä parannuksia voisi jollain saralla olla. Pikemminkin minua ärsyttää se, että kaikki on mennyt "kaavamaiseksi". Miksi kaikkien pitäisi olla ja tulla yhdestä ja samasta muotista, eikö erillaisuus ja eri asenteet ole rikkaus ja lahja. Kuka sanoo, että onnellisia ovat ne ihmiset joilla on; toimivat kotiratkaisut, hyvät tulot ja hyvä perhe. Vaikka ihmisillä/ihmisellä olisi tuo kaikki, täytyykö sen automaattisesti tarkoittaa sitä, että se ihminen olisi onnensa kukkuloilla ja niissä olosuhteissa kaikki menisi hyvin. Tai mikä siinä on, ettei ihmiset ymmärrä, että tänäpäivänä se ei ole mikään ihme asia jos lapsia ei välttämättä tee. Itse elän suhteessa, jossa miehelläni on entisestä suhteessa pari teini-ikästä lasta. Mieheni tuli ensimmäisen kerran 20vuotiaana isäksi ja nuoruus aika jäi aika lyhyeksi. Nyt hänellä on vihdoin aikaa tehdä asioita mistä pitää ja aikaa itselleen, sekä myöskin suhteeseen. Minä taas olen elänyt lapsuuteni sellaisissa olosuhteissa, etten ole saanut ihan oikeita oppeja äidin ja isän rooli malleista. Vaikkakin minulla ei ole mitään ongelmia tulla lasten kanssa toimeen ja olen tehnyt ryhmäavustajan töitäkin. Niin silti epäilin äidillistä kyvykkyyttäni. Aika ajoin on ollut vauva kuumetta, mutta aina kun pohdiskelen asiaa tarkemmin kantilta kun kantilta en koe, että olisin äiti tyyppiä. Pidän lapsista paljonkin ja niitä on kiva hoitaa, mutta omasta lapsesta huoli ja vastuu olisi miltein loputon, enkä kestäisi jos joutuisin kohtaamaan sen totuuden, etten onnistuisi äitinä. Nuoruus vuoteni elin isän ehdoilla ja armoilla, elin kuin lestaadio perheessä. Vaikkakin minun lisäksi lapsia ei perheessä ollut kuin veli. Äiti eli elämää "alistujan" profiilissa ja  siihen muottiin isänikin oli minua tunkemassa.. Nyt kun vihdoin olen vapaa ja koen saavani elää "itsevarman aikuisen naisen" elämää. Päättäen kampauksestani, vaatetuksesta ja meikistä itse. Haluan nauttia tästä niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja koen sitä tarvitsevani.. En halua tehdä lasta, niin sanotusti hetken mielijohteesta tai kenenkään painostuksesta, koska jokaisella on vain yksi elämä ja tämä elämä on minun.. Vaikka luonteeltani tuppaankin aina ajattelemaan muita ja sen jälkeen itseäni. Koen, että joissakin asioissa terve itsekkyys on hyvästä..

Olen aika ajoin pohdiskellut elämän kertani kirjoittamista, mutta se ei toisi mukanaan kai kaiketi mitään hyvää. Siksipä päätin perustaa blogin ja avautua sen verran kun sopivalta tuntuu. Kaikki osa puolet huomioiden... Olen juuri päässyt "tutkimus matkalle" blogin saloihin. Voi viedä jonkun aikaa, ennen kun tiedän mistä aloittaa saatika mihin lopettaa ynnämuuta. Kiitos kuitenkin etukäteen jos kiinnostuit blogista ja innostut jatkossakin sitä lukemaan. Toivon, että voin tarjota jatkossa unohtumattomia lukuhetkiä.. :)